Kokoan kaikki pöntöt liimaa ja ruuveja käyttäen. Terassi ja gyprocruuvit ovat hyviksi osoittatuneet. Liito-oravat eivät viihdy kylmällä säällä vetoisissa pöntöissä vaan valitsevat tiiviit pöntöt.
Käytän vedenkestävyydeltään D3 tai D4 liimoja.

Teen tavallisen liito-oravanpöntön  etuseinän niin että laitan kaksi lautaa päällekkäin ja väliin alareunaan kapean soiron ja yläreunaan ainakin niin leveän kun pöntön reikä vaatii.
Päällimmäisen laudan alle laitan pellin joka estää kolon suurentamisen.Reiän teen reikäsahalla eli kuppiterällä joka yleensä puree hyvin peltiinkin. Tämä rakenne varpuspöllön takia. Pöllöjen rengastajat ovat sanoneet että varpuspöllöt eivät mene yhtä helposti pesimään pönttöihin joissa on pelti kolon suulla.
Ruokavarastoiksi pellillisetkin tuntuvat varpuspöllölle kelpaavan.

Kaikkien lautakerrosten syiden suunnan pitää olla samaan suuntaan johtuen puun kastumisesta johtuvasta turpoamisesta.
Onton etuseinän tekemällä säästän lautaa ja pöntöt ovat kevyempiäkin.
Tein aluksi pöntöt yhdellä etulaudalla lisäten pari pystylistaa jotka paksunsivat pöntön etuseinän tarpeeksi paksuksi mutta tikat hajottivat pönttöjä hakkaamalla listan viereen reikiä. Tasaiseen etuseinään ne eivät  innostu tekemään reikiä.

Pohjaa ei kannata asentaa pohjan alareunaan vaan sisäpuolelle koska olen huomannut pehmikkeiden kastuvan aivan läpimäriksi  pohjan saumasta menevän veden takia.
Sekään ei aina auta että tekee pohjan pienemmäksi kun pöntön ulkomitat ovat.

Pöntön pohjan teen ainakin sentin pienemmäksi mitä pöntön sisämitta on ja poraan vielä lisäksi pohjaan noin 8 millisiä reikiä pöntön kuivumisen parantamiseksi.
Pöntön pohjalle pitää laittaa joko purua tai sammalta sen verran ettei pöntön pohjan raoista  näy valoa. Vein kokeeksi metsään sellaisia pönttöjä joissa ei ollut pohjalla mitään eivätkä ne kelvanneet ollenkaan vaan liito-oravat menivät niihin pönttöihin joissa oli pehmikettä pohjalla.
Lisään pönttöön pehmusteeksi joko vanhojen untuvatakkien untuvaa tai kuitutäytettä joka nopeuttaa huomattavasti pöntön tuloa asutuksi.

Liito-oravan alareikäpönttö.

Kehitin alareikäpöntön sen jälkeen kun seurasimme vuosia yhtä liito-oravan käyttämää haavikkoa.
Liito-orava käytti koko ajan samaa koloa eikä vaihdellut sitä ollenkaan kuten niillä on yleensä tapana.
Katsoimme peilin avulla koloon ja huomasimme että haapa on lahonnut ontoksi ja liito-oravan kolon pohja on täyttynyt tasaiseksi ja liito-orava asustaa kolon "yläkerrassa".



Alareikäpönttö on ollut liito-oravien suosiossa varsinkin talvisin koska se on tavallista pönttöä lämpimämpi.

Liito-oravan pönttö kannattaa tehdä tiiviiksi eli lautojen saumat pitäisi tiivistää joko liimalla tai jollain muulla tavalla jos haluaa että liito-orava käyttää sitä talvellakin.


Olen huomannut että jos pöntön laudoissa on edes millin rakoja niin ne eivät kelpaa talvella liito-oravalle vaan ne menevät tikan tekemiin koloihin tai tiiviisiin pönttöihin.


Itse käytän vedenkestävyydeltään D3 tai D4 liimoja ja ruuveja pönttöjen kokoamiseen. Joskus käytän mustaa silikonia ja ruuveja.

Kun aloitin liito-oravien pönttöjen viemisen metsään vein jokaiseen haavikkoon 3-5 pönttöä joista noin puolet piilotin oksistoon ja toisen puolen laitoin mahdollisimman näkyville. Muutaman vuoden päästä huomasin ettei aukealla olevissa pöntöissä ollut ollenkaan poikaspesintöjä vaan naaraat käyttivät ainoastaan piilotettuja pönttöjä.
Riittää jopa että pöntön suuaukon edessä on joku oksa tai talon seinä. Naapurilla on pönttö keittiön ikkunan edessä ja se pönttö on lähes joka vuosi käytössä.
Joten piilottakaa oksistoon ainakin osa pöntöistä, se kannattaa.


Pönttölaudan sydänpuoli kannattaa laittaa ulospäin koska olen huomannut ettei lauta halkeile yhtä helposti kuin toisimpäin laitettaessa.

Välikaton reikä kannattaa laittaa vastapäiseen kulmaan kun pöntön kulkuaukko koska sitten pöntön etuseinää ei tarvitse tehdä paksuksi vaan 2 sentin lauta riittää.

 Pöntön pohjankin minä tiivistän silikonilla että pönttöön menee mahdollisimman vähän valoa.